Seuran perustajajäsenistä Osuuskassanhoitaja Aarne Hovi oli seuran ensimmäinen ja pitkäaikaisin puheenjohtaja. Hänen puheenjohtajakautensa kesti peräti 33 vuotta eli vuoteen 1971 asti. Aarne osallistui hirvijahteihin ja toimi mm. jahtipäällikkönä.

Maanviljelijä Paavo Ylinen toimi seuran johtokunnan jäsenenä ja vara-puheenjohtajana perustamisesta lähtien 31 vuotta eli vuoteen 1969 asti. Paavo oli aktiivinen lähes kaiken riistan metsästäjä, koiramies ja hyvin monen nykyisenkin seuran jäsenen, mm. poikansa Antin ja allekirjoittaneen, opettaja ja tuki erämetsien hienouksiin perehtymisessä. Jos metsästäjät jaetaan pyyntimiehiin ja saamamiehiin, kuului Paavo ehdottomasti jälkimmäisiin.

Maanviljelijä Armas Ollila oli pitkään, aina 1970-luvun lopulle asti, erityisesti hirvijahtien sielu, armoton hirvinuotioiden juttumies. Vuosikaudet hirviporukka kokoontui aamuisin Karimäen Ollilan pirtissä ennen jahtiin lähtöä ja onnistuneen jahtipäivän jälkeen saalis tuotiin milloin hevosella, milloin traktorilla Ollilan navetan parvelle, jossa hirvet nyljettiin, riiputettiin ja paloiteltiin milloin halkosahalla, milloin kirveellä.

Työnjohtaja Reino Luonsi toimi seuran ensimmäiset 9 vuotta seuran rahastonhoitajana. Muutettuaan Tammelaan Mustialan maatalousoppilaitoksen koulutilan ”pehtooriksi” hän jätti Heinoon Metsästysseuran, mutta jatkoi aktiivista metsästysseuratoimintaa ja hirvijahtia Tammelassa. Eläkkeelle jäätyään Reino muutti takaisin synnyinseuduilleen ja liittyi uudelleen vuonna 1973 Heinoon Metsästysseuraan toimien erittäin aktiivisena seuratoiminnan tukijana, riistanhoitajana ja hirvijahtimiehenä. Reino poistui viimeisenä perustajajäsenistä joukostamme autuaammille metsästysmaille vuonna 1994.

Maanviljelijä Nikolai Isotalon en tiedä erityisen aktiivisesti metsästäneen, mutta hän oli aina avuliaana ja ystävällisenä kyläläisenä usein myös metsästysseuran apu ja tuki monissa asioissa. Erityisen kiitollinen Heinoon Metsästysseura on Nikolaille ja Paavo Yliselle seuran ensimmäisen metsästysmajan tontista heidän puoliksi omistamallaan Pikku Haukijärven rantaluodolla, jonka he suusanallisilla sopimuksilla luovuttivat seuran käyttöön vuonna 1956 ja jolla edelleenkin on seuran maja.

Seuran perustamisesta lähtien, on paljon vettä virrannut niin Heinijärvenojassa kuin Maajärvenojassakin, jotka halkovat meidän metsästysmaitamme. Paljon on myös muuttunut lähes kaikissa metsästykseen liittyvissä asioissa.

Seuran alkuvuosina Heinoosta Horniolle ja Mäenkylästä Salokseen johti tuskin kunnolla hevosrattailla kuljettavat kesätiet. Talvisin oli käytössä lisäksi ainakin Heinoosta Maholammin ja Harjunpään kautta Ritajärville sekä Karimäestä Suotaalaan johtavat, hevosreellä ajettavat talvitiet.

Vuosien kuluessa Kylmäkoskenmaan koulupojat lapioivat Iso Haukijärveltä Viitamäkeen ja Heinoon kansakoululle johtavan pyörätien oikaisemaan yli 10 km:n koulumatkaansa. Sekin on jo umpeen kasvanut ja kartoista hävinnyt.

Sen sijaan tänä päivänä metsäautotieverkko kattaa koko metsästysalueen ohjeiden mukaisin, noin 400 m:n välein. Tiet ovat jopa talvisin lähes henkilöautolla ajettavassa kunnossa ja koko metsästysalueelle on erittäin helppo päästä ja kulkea.

Erämetsät ovat muuttuneet. 1950-luvulla ilmestyi Ritajärvien ja Mouhijärven rajan väliin ensimmäinen, lähes 30 ha:n suuruinen avohakkuualue, omistajansa Nokia Oy:n mukaan Nokian aukoksi nimetty, joka pitkään oli ahkerasti käytetty hirvipassiaukio. Tänä päivänä se on jo yksi alueemme vankimpia kuusikoita. Nykyisin erikokoisia hakkuuaukioita ilmestyy vuosittain eri puolille metsästys- alueita ja vastaavasti nuoret taimikot kasvavat, tihentyvät ja tarjoavat suojaa eläimille ja linnuille.

Kirjoitus on lyhennelmä puheenjohtaja Tapio Jussilan tervehdyspuheen historiikkiosasta seuran 75-vuotisjuhlassa.